Nollatutkimuskin on arvokasta
11.06.2010
|
Valtioiden taloudellista kehitystä arvioidaan sen mukaan, miten paljon ne panostavat tutkimus- ja kehitystyöhön. Kehittäminen on jäänyt taka-alalle ja tutkimustyöstä on tullut itseisarvo.
Uuden luominen on kiellettyä
Tutkiminen on sitä, että todetaan, miten asiat ovat, ja kehittäminen sitä, että asiantilat korjataan paremmiksi.
Tutkimuksen periaatteisiin kuuluu objektiivisuus – asioita tarkastellaan ulkopuolisina. Jos siihen liittyy kehittämistä, se muuttuu subjektiiviseksi.
Tutkimustyössä tärkeää on myös se, että kaikki uudet löydökset voidaan perustaa aikaisempaan tutkimusperinteeseen.
Näillä periaatteella on suorastaan mahdotonta löytää jotakin uutta ja sitäkin mahdottomampaa luoda jotakin uutta. Niinpä tutkimukset usein sisältävät itsestäänselvyyksiä, jolloin niitä kutsutaan nollatutkimuksiksi.
Kukaan ei aseta kyseenalaiseksi tutkimustoiminnan tarpeellisuutta
Nollatutkimuksetkin maksavat paljon. Korkeasti koulutetuille tutkijoille on maksettava korkeita palkkoja. Tutkijoiden on pidettävä yhteyttä kollegoihinsa eri maissa, joten matkakustannukset saattavat olla suuret.
Kukaan ei kysy, tarvitaanko tutkimustoimintaa ollenkaan ja onko ahkera matkustaminen tarpeellista. Kysymyksiä ei esitetä, vaikka hyötyjen osoittaminen on suorastaan mahdotonta. Asioista päätetään tunne- ja asennetasolla.
Rahaa kuitenkin palaa runsaasti eikä sitä koskaan tunnu olevan riittävästi. Tutkimushankkeen tärkein osaprojekti näyttää olevan seuraavan tutkimushankkeen rahoituksen etsiminen.
Tutkimusraportit päätyvät suosituksiin, mitä seuraavaksi pitäisi tutkia. Kukaan ei sano, ettei tässä asiassa ole enää mitään tutkimista. Sen sijaan tutkimusresurssien lisäämistä ehdotetaan, jotta kaverillakin olisi töitä ja jotta vanhemman tutkijan ei enää itse tarvitsisi tehdä mitään. Hän saa nimensä kanteen, vaikka nuoremmat tutkijat ovat tehneet koko työn.
Suomessa ei riittävästi valvota, mitä yliopistojen professorit tekevät. Sen jälkeen, kun tohtoriväitöskirja on valmistunut, moni ei ole tuottanut mitään merkittävää uutta tutkimusta, vaan nauttii lokoisasta professorina olosta sekä tekee sen ohella sivubisneksiä työaikanaan. Tällaista ei millään muulla alalla hyväksytä.
Professorien opetustyökin on vähän niin ja näin. Ainakaan maanantaisin ja perjantaisin heillä ei yleensä ole luentoja, koska ne häiritsisivät viikonlopun viettoa.
Kaikkia tutkijoita ja professoreita ei kuitenkaan pidä leimata. Moni tekee vakavaa tutkimustyötä, joka on hänelle kutsumus, ja haluaa opettaa nuoria ihmisiä tiedon lähteille. Mutta nämä harvat eivät puhdista mätämunien aiheuttamaa hajuhaittaa.
Näivettyykö metsäteollisuus tutkimusten puutteessa?
Tarkastellaanpa vaikka liiketaloustieteen laskentatoimen viime vuosikymmenten kehitystä. Suomessa ei ole kehitetty juuri mitään merkittävää uutta sen jälkeen, kun edesmennyt Helsingin kauppakorkeakoulun professori Martti Saario kehitti meno-tulo -teoriansa ja myös edesmennyt Helsingin kauppakorkeakoulun professori Eero Artto kehitti kassavirtalaskentaa ja pystyi sen avulla mm. hyvin ennustamaan metsäteollisuuden talouskehitystä.
Suomen talous on kauan seissyt metsäteollisuuden varassa mutta nyt ala on hiipumassa. Tehtaat ovat syytäneet sellua, paperia ja sahatavaraa. Mitään merkittävää jalostusasteen parannusta ei ole tapahtunut eikä kokonaan uusia tuotteita luotu.
Tutkimustoiminnan puuttuminen tai sen heikko taso ei yksin ole syynä metsäteollisuuden näivettymiseen. Myös yritysten johdon osaamattomuus ja tuotekehityksen yksisilmäisyys ovat tämän aiheuttaneet.
Suomessa on kuitenkin ollut teknillisiä korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia, joiden tehtävänä on ollut metsänkasvatuksen ja puunjalostuksen tutkiminen ja kehittäminen. Rahat on saatu meidän kaikkien veromarkoista ja ne ovat hävinneet Kankkulan kaivoon.
Nyt voimme vain katsella sivusta, kun puunjalostustehtaat vähentävät väkeään Suomessa ja siirtyvät muihin maihin Etelä-Amerikkaa myöten.
Sama koskee matkapuhelinalaa. Poispääsy 1990-luvun talouslamasta rakennettiin Nokian menestyksen varaan mutta nyt silta alkaa natista. Oliko tähänkin syynä tutkimus- ja kehitystoiminnan näivettyminen?
VIIKON KÄRKIJUTUT
Rahoitusfoorumi 04.06.2010
Suvi Tjurin
Pikkujutusta nurin
– Ei kannusta kyllä tilapäisissä maksuvaikeuksissa maksamaan ensisijaisesti veroja, jos kerran on aivan sama onko summaa 20 euroa tai 10.000 euroa. Jotain järkeä tähän hommaan. Sanktio on kuitenkin yhtä paha.
Haastattelu 11.06.2010
Marko Kämäräinen
Avaruus on aina kiehtonut minua
– Minua kiehtovat ne suunnattomat etäisyydet. Esimerkiksi valon nopeus – miten hitaasti valokin kulkee tuolla avaruudessa vaikka se menee 300.000 kilometriä sekunnissa.
Kolumni 11.06.2010
Britt Vuorio
Lupaus on aina lupaus
– Jo lapsena ihminen helposti oppii lausahtamaan kaksi sanaa: Sinähän lupasit! Vanhemmilla on tärkeä rooli olla luottamuksen ja rehellisyyden esikuvina lapsilleen. Ihmiseen jäävät syvät haavat, jos lupauksia on rikottu jatkuvasti.
Artikkeli 11.06.2010
Lassi Mäkinen
Taloushallinnon ulkoistamishankkeet perustuvat kirjanpitäjien aliarvostamiseen
– Johtoajatuksen mukaan kirjanpito, laskutus, perintä, palkanlaskenta ja maksuliikenne ovat massatyötä, jota melkeinpä kuka tahansa voi tehdä ja se voidaan teollistaa.
Uutinen 07.06.2010
Eurooppalaiset karttavat yrittämistä
– Euroopassa ei täydellisesti hyödynnetä yrittäjyysmahdollisuutta: 45 prosenttia kaikista eurooppalaisista haluaisi ryhtyä omaksi pomokseen, jos tämä olisi mahdollista, mutta tosiasiassa keskimäärin vain 10 prosenttia työllistää itsensä nykyisin, sanoi Euroopan komission varapuheenjohtaja, elinkeino- ja yrittäjyyskomissaari Antonio Tajani.
SÄHKÖPOSTIA PÄÄTOIMITTAJALLE
lassi.makinen[@]lasmak.com (poista hakasulut)
|
|
